Kenen elämää elät?

Aika moni huomaamattaan tai tietoisesti mukautuu läheistensä, työpaikkansa, yhteiskunnan tarpeisiin ja odotuksiin tavalla, joka hiljalleen voi luoda rajat sille, millaista elämää elämme. Kuten yleensä selviytymismekanismien kanssa käy se, mikä on palvellut tarkoitusta alussa alkaakin kääntyä itseään vastaan ja muuttuu rajoittavaksi; kasvua ja muutosta estäväksi. 

Ihminen on sosiaalinen otus ja meissä on vahva tarve kuulua yhteisöön. Teinivuosien kapinavaihe olisi tärkeä hetki etsiä omaa ääntään ja kokeilla erilaisia rooleja, mutta ulkopuolelle jäämisen ja hylätyksi tulemisen pelot peittoavat monesti omien tarpeiden ja toiveiden mukaan toimimisen ja kokeilut. Kokeilut ja irtiotot jäävät tekemättä. Eletään kiltisti sen mukaan, miten ajatellaan, että meidän kuuluu elää. Suomalainen yhteiskunta on muuttunut suorituskeskeisemmäksi, eikä nuorilla ole tilaa ja jaksamistakaan miettiä, mitä oikeasti haluavat. Aikaa ei ikään kuin anneta. Sitten moni havahtuu viidennen opiskeluvuoden kohdalla siihen, että ei kerta kaikkisesti enää halua opiskella sitä, mitä lähti opiskelemaan. Tai kahden lapsen jälkeen tulee olo, että ei ehkä olisi vielä halunnutkaan vanhemmaksi. 

Elämä tapahtuu eläen, joten näistäkin valinnoista tai valitsematta jättämisistä syntyy se meidän elämämme. Usein meille käy myös paremmin kuin osasi itse suunnitella, kaikkea ei onneksi tarvitse hallita. Mutta joskus oma elämä tuntuu väärältä tavalla, joka ei jätä rauhaan. Nykyisin psykoterapiaan tullaan useammin ahdistus-diagnoosilla, aiemmin masennus oli Suomessa ykkössyy. Minusta molemmat ovat viestejä siitä, että jonkin täytyisi muuttua, mutta ihminen ei oikein kykene kuulemaan omia tarpeitaan tai ei näe, miten tilanteestaan pääsisi ulos/eteenpäin. 

Oman elämän muokkaaminen omannäköiseksi on elämänmittainen projekti. Tänään toimiva ei välttämättä toimi viiden vuoden päästä. Joskus pitää antaa itselleen ja muille anteeksi se, että päätyi lähtemään polulle, joka nyt tuntuu nyrjähdykseltä. Oleellista onkin kuulostella, mikä minulle just nyt on tärkeää ja miten elämäni peilaisi niitä asioita paremmin. Läsnäolo tässä hetkessä ja vastuun omista valinnoista olipa ne tehty tieten tai unisena, ovat ensimmäiset askeleet siihen, että elämänsä omistajuutta saa lisättyä. Kuulostaa yksinkertaiselta. Yksinkertainen on ihmiselle usein vaikeaa...